Kokoonnuimme klo 5.00 Helsinki-Vantaan lentokentällä. Edessä oli pitkä päivä nousuineen ja laskuineen. Mukavan alun matkalle antoivat lentokoneeseen noustessamme ihmisten ihailevat katseet ja kuiskuttelut paidassamme lukeneen ”Finnish National Softball Team” mukaan. Mielenkiinnosta päätelleen olisi voinut kuvitella, että olisimme päässeet nimikirjoituksiakin jakamaan, mutta tällä kertaa säästyimme fanijoukon ryntäykseltä. Matkalla Amsterdamiin meitä viihdytti mahtavilla näyttelijänlahjoilla varustettu lentoemo, jonka otteita hyödynsimme myöhemmin myös kannustushuudoissamme. Hilpeyttä herättänyt turvaohjeistus aloitti huumorintäytteisen matkamme kohti EM-kisoja. Vauhdikkaan välilaskun jälkeen jatkoimme matkaa kohti Prahaa.

Puolen päivän aikoihin saavuimme hotellille ja yllätykseksemme vastassa olikin kasapäin urheilullisen näköisiä tyttöjä. Hämmennyksen vallassa lähdimme viimeistelyharjoituksiimme, jonka jälkeen suuntasimme kiireesti kisojen avajaisiin. Aika mieletön fiilis kävellä yleisön eteen yhdeksäntoista muun maan joukkueen kanssa ja vilkutella innokkaille katsojille! Avajaisten jälkeen turnaus korkattiin ensimmäisellä pelillä, A-poolin ottelulla Tsekki-Saksa. Vasta sillä hetkellä meille alkoi valjeta pelaajien ja lajin taso Euroopassa, eikä arvauksemme ollut mennyt ainakaan yläkanttiin. Illalla pääsimme kaikki ajoissa nukkumaan, upouusi Suomi-paita sängyn viereen viikattuna. Kuinkahan moni näki unta tulevista peleistä...