Softballin EM-kisat Prahassa 1.-6.8.2005 – pelaajien matkapäiväkirja
Perjantai 5.8.
Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat! Aamuseitsemältä raikui taas japanilaisessa puutarhassa, kun valmistauduimme viimeiseen otteluumme Unkaria vastaan.
Neratovicen kenttä sijaitsi Prahan ulkopuolella naapurikylässä, joten matkaan oli lähdettävä hyvissä ajoin. Joukkueen herättely jatkui kentällä kissa ja hiiri
-juoksuiloittelun merkeissä, ja yrittipä naapuritalon kukkokin saada joukkueen heräämään taistoon! Lämmittelyrutiiniemme jälkeen joukkueet esiteltiin ja
kokoonnuimme kuuntelemaan kansallislaulut. Aika upeaa seistä softball-stadionilla ja kuunnella kuinka ”Oi maamme Suomi synnyinmaa” kajahtaa ilmoille!
Peli alkoi meidän kannaltamme hyvin, sillä ensimmäisen vuoroparin jälkeen johdimme 4-1. Se ei kuitenkaan vielä musertanut vastustajamme henkistä selkärankaa, vaan he kirivät vastustamattomilla lyönneillä rinnalle ja ohi. Taistelimme tiukasti kiriäksemme eron kiinni, mutta edes lastenlaulut, Suomipopit tai iskelmätkään eivät auttaneet. Pelistä jäivät mieleen erityisesti Reijan upeat kopit left fieldillä ja Upen lyömä ensimmäinen homerun! Lopulta peli päättyi lukemiin 7-14. Pelin lopussa Salla sai catcherinä kokea pelin fyysisyyden, kun Unkarin kotipesään edennyt juoksija juoksi tägäyksen jälkeen suoraan päin. Pienempänä osapuolena Salla otti tuntumaa pelikenttään ja sai keräillä itsensä kasaan maantasosta. Tappio oli todellinen pettymys, sillä Unkari oli selkeästi heikoin joukkue, jota vastaan pelasimme turnauksen aikana. Bussimatkalla mieli alkoi jo muuttua iloisemmaksi ja laulut alkoivat raikaa ainakin bussin etuosassa. Ajatukset alkoivat suuntautua iltapäivän ohjelmaan. Suihkun jälkeen olisi aikaa lähteä kaupungille syömään, shoppailemaan ja katsomaan nähtävyyksiä. Illalla osa pelaajista löysi sattumalta Jaromir Jagrin ravintolaan. Sattumalta paikalle osuivat myös Tanskan ja Ruotsin joukkueet, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi Tanskaan kesäkuussa 2006 järjestettävälle Nordic Campille. Ehkäpä osallistuminen tuolle joka vuosi järjestettävälle leirille jo tänä vuonna olisi auttanut meitä omaksumaan lajin vielä nopeammin. |