Pitkien yöunien jälkeen tutustuimme Top Hotelin aamupalatarjontaan. Puuroa kaipaavat joutuivat pettymään, mutta lopulta kaikille löytyi sopivaa purtavaa. Aamukävelymme suuntautui Prahan keskustaan, sillä osa porukasta tarvitsi vielä pyöräilyhousut pelishortsien alle slaidausta varten. Pyöräilyhousut eivät tainneet enää olla muodissa Tsekeissä, sillä tehokkaan etsinnän jälkeen jouduimme tyytymään miesten boksereihin. Kun palasimme hotellille, olivat Hanna ja Reijakin saapuneet eli koko joukkue oli koossa.

Pelikentälle siirryimme bussilla jo edelliseltä päivältä tutun saattoauton johdattamana. Softball-uramme ensimmäinen mittelö tuli olemaan Kroatiaa vastaan, ja jännitys kohosikin entisestään, kun näimme alkuverryttelyn aikana Kroatian pitcherin harjoittelevan syöttöjään. Tyyli oli kuin Ringa Ropolla, suusta paljastuivat mustat hammassuojat ja pallo lähti kuin Tuomaalan Hannan tappoheitto. Kokeilepas itse: etäisyys 13 m, syöttöalueen leveys n.30 cm ja korkeus lyöjän polvesta rintaan. Ja syöttöhän tapahtuu kättä pyöräyttäen alakautta. Arviomme kroatialaistytön syöttönopeudesta oli noin 80 km/ h.

Koska kysessä oli ensimmäinen oikea softball-ottelumme, näkyi se myös epätietoisuutena pelin alkurituaaleista. Mikä olisikaan osuvampi tapa aloittaa maajoukkueura kuin laittaa vastustajalle tarkoitettu Suomi-pinssi omaan laukkuun, hyppiä letkajenkkaa kiilassa ja vetää yhtäkkiä hatusta kannustushuutoja ja –lauluja!

Kaiken kaikkiaan peli sujui ennakko-odotuksiin nähden erinomaisestikin. Muutamia pesiskömmahdyksiä lukuunottamatta ulkopeli on mallikasta. Tahatonta komiikkaa aiheutimme esimerkiksi tuulettamalla villisti Reijan upeaa koppia (softball-säännöillä lyöjä palaa) unohtaen samalla, että kakkospesällä ollut juoksija olisi saanut kopin jälkeen edetä. Onneksemme juoksija häkeltyi tuuletuksistamme sen verran, että pysyi pesällä.

Liekö omaperäinen pelityylimme yllättänyt vastustajamme, sillä peli päättyi 1-10 Kroatian hyväksi. Ainokaisemme löi Suvi ja toi Salla (joka muuten onnistui irrottamaan kiinteän pesätyynyn slidellaan kakkoselle). Kaksosten aikaisempi pelikokemus Yhdysvalloissa vietetyn vaihtarivuoden ajoilta näkyi peliotteissa, mutta tuskinpa tytöt olivat sentään nähneet viulua soitettavan vastustajan vaihtoaitiossa. Uusimmatkin hittibiisit muuntuivat kannustuslauluiksi kroatilaisen pelaajaviulistin säestämänä.

P.S. Vimpeliin tiedoksi: Zagreb EI muuten ole suomeksi onnea, vaan sattumoisin Kroatian pääkaupunki.